20. helmikuuta 2017

1.


Moikka ihanat. Siitä on niin kauan, kun oon teille viimeksi rustannut. Syystä, että oon nauttinut mun elämästä täysin siemauksin ilman järkkäriä. Mun kamera on ollut käytännössä koko tämän 5kk lipaston perällä.Se on tuntunut hyvältä. Oon ajatellut paluuta blogin puolelle viikottain. Päädyin hetki sitten piilottamaan vanhat kirjoitukseni, koska se Oona, joka teille on aikaisemmin kirjoittanut oli niin kovin hauras ja tunteiden vallassa.

 Halusin myös aloittaa puhtaalta pöydältä, sitä en kiellä. Te rakkaat, jotka tulette mua moikkailemaan edelleen kertoen siitä, kuinka odotatte, että palaan, ootte ehkä osasyy uudelleen yrittämiseen <3. Blogi on mulle aina ollut tosi tärkee juttu enkä missään nimessä ole halunnut luopua siitä täysin. Olisiko nyt takaisin paluun aika? Jos on, en todellakaan aio ottaa samanlaisia paineita kuin aikaisemmin. 

Jos jatkan, tästä tulee täydellisen epätäydellinen blogi. Rumia kaksarikuvia ja rehellistä tekstiä. Mutta hei beibet tiiättekö mitä? Mulla menee tosi hyvin! Olen rakastunut, olen onnellinen ja vahvempi henkisesti kuin ikinä aikaisemmin. Oma kroppa tuntuu hyvältä ja peilikuva hymyilee, kun on oikeanlaisia ihmisiä ympärillä vahvistamassa omaa itsetuntoa. Tai hetkinen... Eihän mun oo tarvinnut ajatella kropastani negatiivista oikeastaan ollenkaan. Tunnen tällä hetkellä itseni arvostetummaksi kuin ikinä. 

Tällä hetkellä käyn ahkerasti koulua, teen viikonloput töitä ja vapaa-ajan vietän toisen puoliskon kanssa. Läträän itseruskettavalla ja tykkään ehostautua varsinkin viikonloppuisin. Reissaan aina, kun kerkiän. Näen mun rakkaita ystäviä viikottain. Sanon hyvästit ensi kuussa mun köppäselle yksiölle, jossa elin tärkeitä hetkiä itseni kanssa. Muutoksia on kuitenkin edessä moneltakin eri taholta. 

Mutta tekstin pääasia oli, että mä olen täällä taas.

Ihan huippua olla kirjoittamassa.


1 comment/s:

Muistathan kommentoida asiallisesti :) Kiitos.

 

OONAE | Copyright © 2012 | Powered by Blogger | Blog Designed By Yogen Basnet